Varautumissuunnitelma tuntemattoman varalle

Epidemian toinen aalto on jo tuttu

Tasapainoista toimintaa järkyttävät tapahtumat eivät juuri koskaan mene ohi yhtä äkkiä kuin ne ilmaantuivat. Maanjäristystäkin seuraa lähes aina yksi tai useampia jälkijäristyksiä. 

Järistysalueella elävällä ihmisellä on näitä varten varautumissuunnitelma. Hän hakeutuu pois kodistaan paikkaan, jossa uskoo parhaiten olevansa turvassa.

Samaan tapaan varaudutaan tulipaloissa. Uudelleen syttymisen vaara on aina suuri. Jälkisammutus ja vartiointi ovat ehdottoman tärkeitä.

Jo ennen kuin COVID-19 (koronavirus) epidemia oli ohi, tiedettiin, että epidemian toinen vaihe tulee myöhemmin. Se vaanii tilaisuutta aivan kuten tulipalon jäljiltä kytemään jääneet palopesäkkeet. Kun tuuli osuu oikeaan kohtaan, liekit roihahtavat. 

Kun epidemia näyttää olevan voitettu, varautuminen herpaantuu, ja niin ollaan toisessa aallossa. Osataanko se ottaa vastaan ensimmäistä aaltoa paremmin? Onko koetusta otettu opiksi? Onko toiseen aaltoon varauduttu? Ei kannata ainakaan luottaa hyvään tuuriin ja uskotella, ettei siihen kannata varautua.

Vaikeaa – ellei peräti mahdotonta

Koronaviruksen tuomiin ongelmiin yrityksille oli hyvin vaikea varautua, useimmille se oli mahdotonta. Edes valtakunnan talousviisaat eivät osanneet ennustaa, mitä tuleman piti. Kun korona alkoi lähestyä Suomea, sen vaikutuksia vähäteltiin yleisesti. Uskottiin, ettei se meitä rankaise, ettei se meidän ovista ja ikkunoista sisään tule.

Business Finlandin yrityskyselyssä vielä helmikuun puolessa välissä 2020 puolet kyselyyn osallistuneista yritysjohtajista arvioi, että vaikutukset toimintaan tulevat olemaan pieniä. Kahdeksankymmentä prosenttia vastaajista uskoi, ettei tulevalla epidemialla ole vaikutusta työpaikkojen määrään.

Kuukausi tuosta eteenpäin kentällä oli paniikki. Ja huhtikuun alussa 2020 yt-menettelyn piirissä oli jo yli 300 000 työntekijää. Ne elinkeinoelämän auktoriteetit, jotka kriisin alkaessa rauhoittelivat yrityksiä ottamaan iisisti, sanoivat puolitoista kuukautta myöhemmin, että maailma on menossa kohti finanssikriisiä.

Miten pk-yritys tai julkinen organisaatio olisi voinut varautua tilanteeseen, kun epidemian eskaloitumiseen eivät uskoneet edes maan viisaimmat talousasiantuntijat? 

Vastaus on selvä: ei mitenkään.

Toisen aallon keinuteltavaksi

Epidemiat, tulvat, sähkökatkokset ja lumiongelmat menevät aikanaan ohi. Historia todistaa ja nykypäivä vahvistaa kuitenkin sen, ettei mikään yllättävä ongelma jää viimeiseksi. Koronaviruskaan ei ole viimeinen pandemia maailmassa. 

Kun toinen aalto koronaviruksen kaltaisessa epidemiassa nousee, niin se ei saa enää olla yllätys. Ensimmäisen aallon antamia kokemuksia pitää silloin jo pystyä hyödyntämään, jottei uusi aalto keinuta yrityslaivaa tarpeettoman rajusti. 

Silloin varastosta pitäisi löytyä ainakin riittävästi hengityssuojaimia ja kertakäyttökäsineitä ja käsienpesuun tarkoitettuja vesipisteitä, jotta ihan kaikkea ei tarvitse aloittaa nollapisteestä. Varautumissuunnitelmasta löytyy toivottavasti kohta: epidemian jälkeinen toimitilojen desinfiointi. 

Yrityksen kannalta tärkeintä on saada toiminta taas käyntiin ja rahaa tileille. Toipuminen voi olla hidasta, mutta ei toivotonta. Ongelmien vakavuudesta kertoo se, että koronan aiheuttamia talous- ja työllisyysongelmia verrattiin 1990-luvun alun lamaan ja vuoden 2008 finanssikriisiin.

Vertauksia tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että monilla ekonomisteilla on tapana aluksi vähätellä tulevia ongelmia, ja lopulta liioitella niitä. Yrittäjän on paras pitää pää kylmänä ja tarkastella, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu.

Apua yrityksille

Pandemian kaltaisessa tilanteessa valtiot ja kansainväliset rahoitusorganisaatiot tulevat apuun niin yrityksille kuin yksityisille kansalaisillekin. Näitä apuja suunnataan eri kokoisille organisaatioille, myös pk-yrityksille. Koska apupaketit kehittyvät ongelmatilanteen edetessä, yrittäjän on seurattava tarkkaan tiedotusta niin valtiovallan kuin omien järjestöjensäkin kautta.

Apujen hakeminen ja saaminen ovat tarpeellisia, jotta yritys selviytyy mahdollisimman sujuvasti ”jälkijäristyksistä” ja toiminnan palauttamisesta taas normaaliksi. Jossain vaiheessa talous elpyy ja palautuu uomiinsa. 

Varautumissuunnitelman tekeminen kaikkein pahimman varalle on henkisesti raskas tehtävä, mutta se myös vapauttaa energiaa toimintaan kriisitilanteessa. 

Palvelua toteuttamassa