Hoito- ja hoivakodit ympäri Suomea ovat joutuneet rajoittamaan omaisten käyntejä ja tapaamisia koronapandemian vuoksi. Rajoitukset ovat koskeneet esimerkiksi vanhuksille, vammaisille, lapsille sekä päihde- ja muille kuntoutujille tarkoitettuja sosiaalihuollon toiminta- ja palveluyksikköjä.
Tapaamisohjeissa käytäntö on ollut kirjava. Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt päälinjat, joiden pohjalta kunnat ovat sorvanneet omia versioitaan. Palvelujen tuottajat, myös yksityiset, joilta kunnat tilaavat palveluja, pitävät kuntien ohjeita sitovina.
Hyvin tehty yksikkökohtainen tapaamissuunnitelma on sosiaalialan palveluntuottajalle kätevä työkalu aina, mutta varsinkin koranapandemian kaltaisissa poikkeusoloissa. Se kannattaa rakentaa sosiaali- ja terveysministeriön päälinjauksen mukaisesti kolmiportaisesti, jolloin se käyttökelpoinen myös poikkeustilanteissa:
Kolmiportaisesti rakennettu tapaamissuunnitelma sisältää yksityiskohtaiset tiedot siitä, kuinka tapaamiset voi järjestää turvallisesti kussakin eri versiossa eli ulkona, sisätiloissa tai asukkaan omassa huoneessa. Ohje kannattaa kirjoittaa koskemaan vain asukkaiden läheisiä ja tarvittaessa tehdä eri versio esimerkiksi vapaaehtoisille, jotka normaalioloissa järjestävät ohjelmaa ja tekemistä hoito- ja hoivayksiköissä.
Tapaamissuunnitelmaan on hyvä kirjata tapaamisvastaava, joka huolehtii siitä, että ohjeistus on saatavilla ja että se on päivitetty ajan tasalle. Hoivayksikön johtaja on vastuussa ohjeistuksen olemassa olosta ja sen sisällöstä. Suunnitelma on syytä lähettää myös asukkaiden nimetyille yhteyshenkilöille tai omaisille – sekä sähkö- että kirjepostitse.
Hoivakodeissa on yleensä etäyhteydet mahdollistava teknologia, ja tästä kannattaa kirjoittaa erillinen kuvaus ja ohjeistus.
Yksi sääntö on ylitse muiden kaikissa tapaamisissa hoito- ja hoivakodeissa – varsinkin poikkeusaikoina: vierailulle tulevien läheisten ja omaisten on oltava terveitä, eikä heillä saa olla hengitystieoireita.
Muuten poikkeusolojen vierailussa noudatetaan tarkkoja ohjeita, jotka on hyvä kirjata yksityiskohtaisesti tapaamissuunnitelmaan. Tapaamiset sovitaan etukäteen ja samalla määritellään myös tapaamisen kesto ja esimerkiksi se, tarvitaanko tapaamisessa avustajaa yksikön puolesta.
Käsihygienia tullen ja mennen, turvaetäisyydet (1,5–2 m), hengityssuojaimet (oma vai talosta?) tai mahdollinen pleksilevy välissä ovat tärkeimpiä suojamenetelmiä. Liikkuminen sisätiloissa on minimoitava, ja siksi tapaamispaikaksi sopii parhaiten tila ulko-oven läheltä. Tapaamistilan on oltava siisti ja esimerkiksi ovenkahvat desinfioitu.
Ulkona tavattaessa paikan on oltava auringolta ja tuulelta suojattu, ja asukkaan esteetön kulkureitti sekä saattotarve on otettava huomioon.
Eniten miettimistä vaativat läheistapaamiset asukkaan omassa huoneessa. Sellainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi saattohoitotilanteessa. Tuolloin omaiset on ohjeistettava yksityiskohtaisesti jo ulko-ovella. Etukäteen on sovittava esimerkiksi se, miten omaiset ohjataan asukkaan huoneeseen ja voivatko omaiset käyttää esimerkiksi yhteisiä wc-tiloja.
Hyvä tapaamissuunnitelma sisältää esimerkiksi seuraavia asioita:
Kukin hoito- tai hoivakoti on omanlaisensa, ja esimerkiksi muistisairaiden, mielenterveyskuntoutujien tai vammaisten lasten omaistapaamisissa on otettava huomioon eri asioita.
Palveluntuottajien tulisi miettiä asukkaiden ja heidän omaistensa tapaamisia myös normaaliaikoina. Hoiva- tai hoitokotikin on asukkaansa koti, jossa läheiset voivat vierailla samalla tavalla kuin kodeissakin – ilman erillisiä vierailuaikoja.
Selkeiden ohjeiden puuttuessa asukkaat saattavat joutua pohtimaan, onko esimerkiksi kahvin tarjoaminen vieraille sallittua, sehän kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Ja jos on, voiko kahvin keittää itse vai ostetaanko kahvi yksiköstä.
Lyhyt, hoiva- tai hoitokodin asukkaiden omaisille jaettava ohje voi sisältää esimerkiksi seuraavia asioita:
Käytämme tällaista viestintäteknologiaa (erillinen ohjeistus asukasta ja vierailijoita ajatellen).