Etusivu » Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumissuunnitelma

Varautuminen koronavirukseen sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon toimintayksiköissä

Jaa sivu:

Lukijalle

Teimme tämän sivuston keväällä 2020, kun koronavirus yllätti koko maailman.  Reilun kolmen vuoden aikana tiedot ovat osittain vanhentuneet, mutta varautumisen merkitys on korostunut entisestään.

Päätimme jättää nämä vanhat sivustot muuttamattomina muistuttamaan todellisesta häiriötilanteesta! Lue lisää.

Koronavirukseen varautuminen pitkäaikaishoidon ja -hoivan yksiköissä vaatii erityisen tiivistä yhteistoimintaa hoitohenkilöstön, hoidettavien ja heidän omaistensa kesken. Tämä kävi selväksi heti koronapandemian alkaessa keväällä 2020.

Kysymyksessä ovat pääasiassa yksiköt, joissa annetaan ympärivuorokautista pitkäaikaista hoitoa ja hoivaa esimerkiksi lapsille, ikääntyneille ja vammaisille. Myös tehostetussa asumispalvelussa asuvat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat kuuluvat tähän erityisryhmään.

Samat varautumistoimet koskevat monilta osin muitakin sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköitä.  

Kysymyksiä ja vastauksia

Pandemian aiheuttamat poikkeusolot tuovat vaikeita tilanteita niin hoidossa oleville kuin heidän omaisilleenkin. Omaisten ja perheiden huoli on luonnollisesti suuri, kun tapaamisia joudutaan rajoittamaan ja kieltämään pitkiksi ajoiksi.

Henkilökunta joutuu varmasti vastaamaan kysymyksiin, miksi liikkumista ja tapaamisia rajoitetaan. Näissä tilanteissa on myös pystyttävä perustelemaan toimenpiteiden tarve. Vaikka rajoitukset onkin asetettu ”korkeammalla tasolla”, niin poikkeamista niistä varmasti pyydetään.

Työkaluna varautumissuunnitelma

Keskeinen syy pitkäaikaishoidossa tai -hoivassa olevan liikkumisrajoituksiin perustuu tartuntatautilakiin, jonka perusteella tartuntaepäily riittää karanteeniin määräämiseen.  

Pandemian kaltaisiin tilanteisiin on sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon yksiköissä varauduttava huolellisesti, jotta paitsi toimitaan oikein, osataan myös vastata potilaiden omaisten ja myös median esittämiin kysymyksiin. Tämä kävi hyvin ilmi Covid-19 (corona virus disease) pandemian aikana ja myös sen jälkipyykkiä pestäessä.

Tätä varten on olemassa hyvä työkalu, ja se on sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon varautumissuunnitelma. Se on yksi vahva keino, jonka avulla tartuntojen leviämistä ja ehkäisemistä voidaan tehostaa pandemian aikana.

Tämä toimintayksikön varautumissuunnitelma on hyvin tehtynä tärkeä osa kokonaisuutta, johon kuuluvat pelastussuunnitelma, poistumisturvallisuussuunnitelma ja omavalvontasuunnitelma.

Yskä kuriin, kädet pesuun

Pisara- ja kosketusteitse ja yskimisen ja aivastuksen seurauksena leviävän pandemiatartunnan tärkeimmät torjuntakeinot ovat varsin yksinkertaisia. Virus leviää pisaratartuntana varmimmin ihmisen yskiessä tai aivastaessa. Tästä syystä kaikkien hoitoyksikössä olevien ja vierailevien on tiedettävä, kuinka yskitään ja aivastetaan ”oikein”. Siis niin, että pisaratartunnan mahdollisuus on vähäisin.

Keinot ovat tavanomaisia, ja ne voivat tuntua jopa itsestään selviltä, mutta ne on syytä liittää varautumissuunnitelmaan, jolloin ne tilanteen tullen ne palautetaan kaikkien mieleen.

”Hihaan yskiminen” terminä tuli koronaviruksen aikaan useimmille tutuksi, mutta uuden aallon ja tulevien pandemioiden varalta se on aina pidettävä ”agendalla”.

Käsien pesun tarvetta ei voida koskaan aliarvioida. Sen toteuttaminen pitkäaikaishoidossa ja -hoivassa olevien keskuudessa on vaativa tehtävä. Sama koskee luonnollisesti hoitoyksiköissä vierailevia.

Kuinka kaikki toimet yksityiskohtaisesti tehdään, siitä on oltava tarkka etukäteen tehty suunnitelma.

Koronaepidemian riskien arviointi

Riskien arviointi on tärkeää niin yritystoiminnassa kuin julkisissa palveluissakin.  Pandemiaan varautuminen on luonnollisesti vaikea tehtävä, kun ei tiedetä, mikä on sen lähtökohta, etenemisvauhti tai hoitokeino. Silloin varautumissuunnitelman on oltava sellainen, että se sisältää apuja paitsi odotettavissa oleviin ongelmiin, niin myös niihin, joiden sisältö on vielä tuntematon.

Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että samanaikaisesti kun varaudutaan oletettuun uhkaan, tehdään varautumissuunnitelma jo seuraavaankin vaiheeseen, siihen mahdolliseen  toiseen aaltoon.

Ratkaistavia kysymyksiä on kasapäin: onko tuleva aalto lievempi vai vakavampi, miten uudessa tilanteessa toimitaan hoidettavien ja heidän omaistensa kanssa, kuinka taataan altistumista estävien suojavarusteiden saatavuus ja niiden laatu, riittävätkö käyttöön tulevat hengityssuojaimet ja suojakäsineet, kuka vastaa tiedon jakamisesta eri osapuolille, ja miten ollaan yhteydessä palvelun tilaajaan.

Vaativat rajoitukset

Pandemia on vakava tilanne pitkäaikaishoitoa- ja hoivaa sekä asumispalveluja tarjoavien  hoitoyksiköiden lisäksi kaikissa muissakin sosiaali- ja terveyspalvelujen yksiköissä. Terveyskeskuksen toiminnassa on varauduttava ”suljettujen ovien” palvelutarjontaan, kotisairaanhoidossa ja muissa kotipalveluissa joudutaan riskit kartoittamaan uudelleen ja tarkastelemaan varautumissuunnitelman ajantasaisuutta.

Päiväkodit ja koulut ovat yhtä lailla riskialttiita viruksen levittäjiä, vaikka niissä ei ollakaan pitkäaikaisesti.  Samat varautumistoimet koskevat niitäkin.

Kaikille yhteistä on, että tehtyjä suunnitelmia ja ratkaisuja on tiukasti noudatettava ja valvottava, jotta pandemian leviämistä voidaan rajoittaa ja seurauksia lieventää. Pandemiatilanteessa on varauduttava huolella myös siihen tilanteeseen, kun rajoituksia aletaan purkaa.

Tällöin tilanne on kriittinen, koska ihmiset mielellään uskovat, että rajoitusten purkaminen tarkoittaa, että virus on taltutettu ja he alkavat helposti suhtautua leviämisriskiin leväperäisesti. Tässä tilanteessa sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstön ja -yksiköiden rooli on edelleen pysyä valppaana, riskit tunnistaen ja niihin varautuen.

Hyvä omavalvonta ja omavalvontasuunnitelma tärkeää

Hoivakodeissa palveluntuottajilla on suuri vastuu huolehtia siitä, että niissä  noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja viranomaisohjeita. Tästä syystä hoitoyksiköiden omavalvonnalla ja omavalvontasuunnitelmalla on ratkaisevan tärkeä rooli.

Sekä yksityisten että kunnan omien hoivakotien ensisijainen valvonta- ja ohjausvastuu on kunnilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että valvonnan vastuut ovat pandemian aiheuttamien poikkeusolojen aikana samat kuin normaalistikin.

Näin ollen omavalvonnan ja kunnan suorittaman valvonnan lisäksi valvontaan osallistuvat Aluehallintovirasto ja Valvira.

Pandemian aikana annettavien viranomaisohjeiden noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kaikki keinot, joilla ehkäistään viruksen leviämistä, ovat tarpeen taudin leviämisen ehkäisyssä.

Hoivakodeissa tulee noudattaa kaikkia ohjeita, joita sosiaali- ja terveysministeriö, THL, oman alueen sairaanhoitopiiri ja kunta antavat. Kunnan tartuntatautilääkäri on keskeinen asiantuntija yksityiskohtaisempien ohjeiden antajana.

Linkkejä

Koronavirustartuntojen torjunta pitkäaikaishoidon ja -hoivan toimintayksiköissä (THL)

Koronavirus COVID-19 (THL)

Ikäihmisten kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon uudistus 2016–2018 (Valtioneuvoston julkaisu)

Pro Omavalvonta

SOTE-toimintayksikön varautumissuunnitelma täydentää loistavasti sen pelastus-, omavalvonta- ja turvallisuussuunnitelmaa.

Katso lisää Pro Omavalvonnasta ja sähköisestä omavalvontasuunnitelmasta:

www.omavalvontasuunnitelma.eu

Scroll to Top